Mika

Mika on vm-80 ja tapasimme kesällä -04. Mikalla ei tuolloin ollut mitään lemmikkejä, mutta minun seurassani oppi pian kaipaamaan lemmikkejä lähelleen. Mikalla oli ollut pienenä kotona koira ja kissa. Mika se ensimmäisenä heittikin ilmaan ajatuksen Miukun ottamisesta. Minua ei luonnollisestikaan tarvinnut kauaa suostutella. Emme vielä tuolloin asuneet yhdessä, joten Miuku muutti Mikan kotiin.

Mika yrittää tätä nykyä toppuutella minua, mutta on huomannut ettei se niin helppoa ole! Tällä hetkellä olemme kuitenkin yhtä mieltä siitä, että perheeseemme muuttaa enää yksi rotikkanarttu jossain vaiheessa, mutta ei muita. Saas nähdä miten tämä päätös pitää...

Ilona

Ilona on syntynyt tammikuun 16. -10. Ilona on otettu hyvin vastaan ja hän on sopeutunut myös hyvin. Nipa on erittäin kiinnostunut hoitamaan häntä.

Viiru

Viiru on löytökissa, joka löytyi pentuna -05 yksin tien varrelta. Viirun näkeminen oli rakkautta ensi silmäyksellä. Viiru oli pentuna aivan egyptin maun näköinen. Viiru otettiin Miukun kaveriksi. Viiru ja Miuku olivatkin kuin peppu ja paita. Miukun poistuttua keskuudestamme Viiru vietti muutaman kuukauden yksinään meidän kanssa. Kaveriksi otettiin myöhemmin Usva, josta ei koskaan tullut Miukun kaltaista ystävää. Miukun kuoltua Viiru selvästi aikuistui ja on nykyään hyvin arvonsa tietävä tanakka tyttö. 

Usva

Usva on Viirun lailla löytökissa ja Usva tuli perheeseen kevättalvella -07. Usva oli pyörinyt Laitilassa erään kerrostalon pihalla aikansa. Hakiessani Usvan, sen tassut olivat paleltuneet, mutta sydämeni valloitus alkoi heti. Usvan tarve pudottaa tavaroita hyllyiltä alas tuli hyvin pian esille. Nykyään Usva pudotteleekin tavaroita lattialle, josta sitten Nipa ottaa ne hoitaakseen. Usva on kutakuinkin Viirun ikäinen, mutta selvästi eloisampi. Usva leikkiikin tätä nykyään sielunkumppaninsa Veran kanssa.

Vera

Vera on myös löytökissa ja on liittynyt karvaiseen joukkoomme kesällä -08, kun olin lopettanut löytölän pidon ja teimme muuttoa eikä kotia ollut vieläkään löytynyt. Vera löytyi Uudestakaupungista kerrostalon rapusta. Sen omistajat olivat muuttaneet pois ja jättäneet Veran oman onnensa nojaan. Veralla oli panta, josta oli omistajien numero raaputettu pois, mutta sain numeron toista kautta. Välinpitämättömyys kuitenkin paistoi puhelun aikana eikä Veraa tultukaan hakemaan koskaan, vaikka lopetuksella uhkasin. Veran kohtalo ei heti ollut selvä, sillä tilat olivat tuolla hetkellä aivan täynnä, sillä kissalaa asutti 20 koditonta kissaa. 

Veralle löytyi kuitenkin tilaa ja niin se jäi asumaan kissalaan. Vera on erittäin seurallinen ja kaikessa mukana, mutta ei pidä kosketuksesta. Mitäköhän tästäkin sitten voi päätellä.. Tämä kuitenkin karsi suurimman osan kissojen ottajista, sillä kaikki tuntuivat haluavan sylikissan. Vera on syntynyt ilm. keväällä -06 ja on synnyttänyt yhden pentueen entisessä kodissaan. Nyt Vera on Usvan paras kaveri ja äidin pikku apulainen.

Iitu

Iitu tuli löytökissana kesällä -07 hoitolalle pienen Tiltu pentunsa kanssa. Tiltu on sittemmin löytänyt uuden kodin Oona-kissan kanssa. Iitu on kuten Viirukin hieman tanakka tyttö ja erittäin mukavuudenhaluinen ja arvonsa tietävä. Iitun maha ei kuitenkaan ole pelkästä läskistä pullollaan, vaan on "revennyt" jonkin raskauden aikana suuren pentueen vuoksi ja näyttää siksi koko ajan siltä, että pentuja olisi taas tulossa. Niitä ei kuitenkaan ole tulossa, sillä kaikki tytöt ovat leikattuja.

Iitu on tätä nykyä meidän jalkojen lämmitin sängyssä ja oikea kehruukone!

Undulaatit Eetu ja Pimu

Undulaatteja minulla on ollut jo yli kymmenen vuotta ja niitä olenkin joutunut hyvästelemään useita. Nykyään kotona asustavat kuitenkin Eetu ja Pimu, jotka ovat ihmeen hyvin sopeutuneet tähän hullun myllyyn ja kissojen mielenkiintoon!

Akvaariot

Akvaario minulla on ollut myös yli kymmenen vuotta. Ensin omistin vain n. 45l kokoisen akvaarion, jonne muutti kaloja. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun hankin myös kääpiökynsisammakkoja sinne. Nykyään kalat asustavat n.250l akvaariossa ja kynsisammakot Audi & Bemari asuvat n.300l akvaariossa. Sammakot ovat tärkeä osa minua, sillä olen aivan hulluna niihin. Haaveissa onkin terraarioon lehtisammakko ja iholle sammakkotatuointi. 

Muistoissa

Caro

Caro löytyi Laitilasta talvella -06. Se oli juossut kahden muun koiran kanssa, mutta oli jäänyt matkasta, koska oli vanha eikä jaksanut enää juosta. Hakiessani Caron, se ei jaksanut itse hypätä autoon, vaan nostin sen. Caron perään soitettiin, mutta 50€ kulukorvaus oli liian suuri maksettavaksi omistajalle ja se jäi sen vuoksi hakematta. Myöhemmin Caron toinen omistaja soitti myös ja kertoi Caron olevan kultaisennoutajan ja collien sekoitus ja ikää rouvalla oli n.13-14 vuotta.

Caron turkki oli hurjassa kunnossa ja se oli laiha. Hoidettuani Caron turkin kuntoon, madotettuani sekä ruokittuani, se oli taas ikäänsä nähden hyvässä kunnossa. Caro oli aivan valloittava persoona. Se oli kilttiäkin kiltempi. Päätimme Mikan kanssa antaa Carolle vanhuuden kodin, vaikka siltä löytyikin nisäkasvain. Caro oli heti kuin kotonaan ja se nautti elämästään. Se rakasti eritoten Viirua ja niistä tulikin hyvät ystävät. Caro eli melkein vuoden kanssamme. Se romahti täysin, päivässä, heti joulunpyhien jälkeen 27.12.06.

Miuku

Miuku oli myös eräällä tavalla löytökissa, sillä otimme sen kiinni villintyneen kissan pentueesta kesällä -05. Miuku ei ollut lähelläkään luovutusikäinen ottaessamme sen kiinni, mutta se oli ainut ratkaisu siinä tilanteessa, sillä pian sen jälkeen olisi ollut vielä vaikeampaa kesyttää sitä. Miukua hoidimme niin hyvin kuin osasimme. Nyt jälkeenpäin tekisin monet asiat toisin, mutta silloin ei tietotaitoa ollut tarpeeksi...

Miuku kasvoi hyvin ja se tykästyi eritoten Mikaan. Se tuli aina iltaisin Mikan rinnan päälle nukkumaan ja lutkuttamaan täkkiä. Viirun tullessa taloon, se ryhtyi heti sen "äidiksi", vaikka oli itsekin vielä pieni.

Alkusyksystä -06 ongelmat Miukun kanssa alkoivat. Meillä oli tuolloin ollut kotona kasvamassa yksi löytökissanpentu, joka vaati hirveästi huomiota eikäse hoitolalla ollut mahdollista. Saattoi olla sattumaa tai pikku-Pörrön mukana tuomaa, mutta Miuku sairastui ensin hurjaan ripuliin. Tein kaikkeni, että olisin saanut ripulin kuriin, mutta mikään ei auttanut. Olimme eläinlääkärini kanssa neuvottomia. Miukusta otettiin testejä ja ne olivat välillä aivan päin vastaisia tuloksiltaan. Miuku kuivui käsiin ja lopulta uskoimme sen sairastavan Fip:ä. toivo oli siis poissa ja raskas päätös edessä. Miuku pääsi ikuiseen lepoon marraskuussa -06.

Kaapo

Kaapo on ainut kollikissa, mikä minulla on koskaan ollut. Kaapo löytyi nälkiintyneenä talon kivijalasta Mynämäellä kesällä-06. Kaapon lihakset olivat täysin surkastuneet, kynnet kasvaneet tassujen sisään ja kulmahampaat kuluneet kuten koiralla luita syötyään (Kaapolla ilm. siksi että oli kivijalkaa niillä järsinyt). Kaapolle en siis paljon toivoa saanut, kun sen eläinlääkärille vein. Kaapolla oli pohjaton nälkä ja se söikin kaikki pussit rikki ruoan toivossa, nuoli tiskit ja oli erittäin määräilevä ruoka-aikana.

Kaapolla oli joka jalassa kaksi liikavarvasta ja sen kävely ja ääni olivat erittäin omintakeiset. Miten persoonallinen se olikaan! Kaapo kuitenkin vielä hoitolalla ollessaan sairastui diabetekseen enkä uskonut sen näin ollen saavan enää uutta kotia. Päätimme jälleen Mikan katsoa miten Kaapon kanssa sujuisi. Ei kuitenkaan sujunut. Kaapo söi diabeetikon ruokaa ja lääkitsin sitä insuliinilla, mutta ne eivät auttaneet lainkaan. Kaapon sokeriarvot olivat päivällä alhaalla ja illalla hirvittävän korkeat. Eläinlääkäri ei edes ollut ikinä törmännyt niin korkeisiin arvoihin. Kaapo kärsi jatkuvasta pahasta olosta. Totesin, ettei lääke ilm. tehoa, koska elimistö oli kärsinyt nälkiintymisestä. Kaapo oli siis päästettävä pois. Tämä tapahtui syyskuussa -06.

Muistoissamme ovat myös kaikki edesmenneet undulaattini, Mikki-kissa sekä kaikki työni kautta pois menneet.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen

Saan kulkea rajoilla ajattomuuden.

Olen kimallus tähden,

olen pilven lento,

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa, vaan luoksenne saavun

mukana jokaisen nousevan aamun.

Ja jokaisen tummuvan illan myötä

toivotan teille hyvää yötä.

-tuntematon-